Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Musiikki’ Category

1. FRANK TURNER : England Keep My Bones

Brittirokkari Frank Turnerin neljäs studiolevy, jonka akustinen tunnelma on vailla vertaansa.

YouTube- täkyjä:

I Am Disappeared

One Foot Before The Other

I Still Believe

Peggy Sang The Blues

Kuuntele levy Spotifyssa tästä linkistä.

2. BASKERY : New Friends

Bondessonin sisarusten trio jatkaa siitä, mihin esikoislevyllään jäi. Persoonaallisen kuuloista akustista bluesrockia upeilla stemmoilla.

Throw A Bone

Nobody Nice

Mortal

Shame & Dance

Kuuntele levy Spotifyssa.

3. FOO FIGHTERS : Wasting Light

Foo Fightersin koko uran ehein ja taitavin taidonnäyte.

Dear Rosemary

I Should Have Known

The Making Of ”Wasting Light” :

Part 1

Part 2

”Wasting Light” Live From 606

Kuuntele levy Spotifyssa.

4. THE DECEMBERISTS : The King Is Dead

Folk- perinteitä kunnioittava yhtye on saanut erinomaista kriitikkiä erinomaisesta levystään.

Down By The Water

January Hymn

Dear Avery

Rox In The Box

Kuuntele levy Spotifyssa.

5. DAWES : Nothing Is Wrong

Todella hyvä kakkoslevy kalifornialaisilta folk-rokkareilta.

If I Wanted Someone

My Way Back Home

Time Spent In Los Angeles

Kuuntele levy Spotifyssa.

6. LAURA MARLING : A Creature I Don’t Know

Viime vuoden parhaan levyn tehneen 21-vuotiaan brittinaisen persoonallinen ääni istuu täydellisesti pelkistetyyn, akustiseen musiikkiin.

Sophia

Night After Night

The Making of ”A Creature I Don’t Know”

Kuuntele levy Spotifyssa.

7. SCANDINAVIAN MUSIC GROUP : Manner

Vuoden kotimainen levy ja liveakti. Siirtyminen akustiseen suuntaan on tuonut yhtyeeseen uutta ilmettä.

Hautojen Yli

Joet, Korvet, Niemet

Kuuntele levy Spotifyssa.

8. CAKE : Showroom Of Compassion

Pitkältä levytystauolta palannut Cake tarjoaa tuttua funk-pohjaista musiikkiaan, jossa omaperäisesti yhdistyvät monet tyylilajit.

Mustache Man (Wasted)

Long Time

Sick Of You

Kuuntele levy Spotifyssa.

9. NOEL GALLAGHER’S HIGH FLYING BIRDS : Noel Gallagher’s High Flying Birds

Parasta Gallagheria sitten Oasiksen alkuaikojen.

The Death Of You And Me

(Stranded On) The Wrong Beach

If I Had A Gun

Kuuntele levy Spotifyssa.

10. PAT METHENY : What’s It All About

Pitkän uran tehneen hienon jazz-kitaristin upea akustinen levy.

Making of ”What It’s All About”

Pipeline

And I Love Her

Kuuntele levy Spotifyssa.

11. TIM CHRISTENSEN AND THE DAMN CRYSTALS : Tim Christensen And The Damn Crystals

Happy Ever After

Never Be One Until We’re Two

Kuuntele levy Spotifyssa.

12. IIRO RANTALA : Lost Heroes

Tears For Esbjörn

Can’t Get Up

Kuuntele levy Spotifyssa.

13. OPETH : Heritage

The Devil’s Orchard

Kuuntele levy Spotifyssa.

14. O.A.R. : King

Taking On The World Today

Kuuntele levy Spotifyssa.

15. RANDY NEWMAN : The Randy Newman Songbook Vol.2

Dixie Flyer

Kuuntele levy Spotifyssa.












Read Full Post »

Katselinpa taas parin vuoden tauon jälkeen Euroviisuja. Olihan se hieno ja loppua kohden jännä show. Tuntui hienolta, että Suomella oli aidontuntuinen mies ja kitara -esitys, joka sai ainakin suomalaisten täyden tuen. Ja olihan Paradise Oskarin voittama lehdistöpalkinto myös osoitus onnistuneesta valinnasta. Hetken aikaa tuntui jo, että ehkäpä tänä vuonna Euroviisut voisivat olla enemmän musiikki- kuin viihdekilpailu. Mutta ehei, viimeistään ääntenlaskennan aikana kävi selväksi, miten totuttuun tapaan taas äänestettiin maata eikä esitystä.

Suurin osa esityksistä ei ollut yhtään oman maun mukaisia. Niin, maun. Tässä musabloggausvuosien aikana on oppinut näkemään, miten hurjasti musiikkimaku vaihtelee ihmisestä toiseen. On mahdotonta määritellä objektiivisesti, mikä on hyvä kappale ja mikä ei. Jokin kappale toimii jollekin täydellisesti, jollekin toiselle taas ei ollenkaan. Kuulostaa selkeältä, mutta sanoisin, että ihmiset yleensä kuvittelevat oman maun olevan lähellä jotain ”universaalia hyvää musiikkimakua” (mitä ei tietenkään ole olemassa). Esityksen laatua voidaan tietysti arvioida eri tavoilla, mutta monesti ne kriitikkojen haukkumat kliseiset biisit ovat juuri niitä, joista suuri yleisö tykkää (ja äänestää euroviisuvoittajaksi).

Kappalettakin voidaan tietysti arvioida, mutta vain tietyn tyylilajin sisällä. Se tyylilajien kirjo, joka tänäkin vuonna nähtiin Euroviisuissa, ei yksinkertaisesti mahdu samaan laulukilpailuun. Euroviisuissa on silti paljon hienoakin. Eilen illalla oli hienoa nähdä, kuinka tällainen tapahtuma tuo ihmisiä yhteen twitterin välityksellä. Musamakujen erilaisuus näkyi tässäkin hyvin: joka biisiä jotkut kehuivat, jotkut haukkuivat.

Itse tykkään erityisesti akustisesta singer-songwriter -musiikista. Hetkinen, siis Paradise Oskarista? Aika näyttää. Da Da Dam oli hieno yleisöön menevä biisi Euroviisuihin (vaikkei nyt sattunut ihan kärkeen sijoittumaan) mutta eipä muuten niin erikoinen. Tässä genressä on tärkeää keskittyä esittäessään itse kappaleeseen, laulaa vaikka silmät kiinni, mikäli niin saa parhaan fiiliksen esitykseen. Mielestäni Paradise Oskar keskittyi finaalissa liiaksi TV-kameroihin. Axel Ehnström on kuitenkin vielä nuori, ja hänellä voi olla vaikka kuinka hieno ura edessään. Joka tapauksessa hän edusti Suomea mallikkaasti, ja varmasti upea kokemus päästä esiintymään miljoonayleisön eteen, ja vielä omalla kappaleella!

Read Full Post »

Alkukesä näyttää erittäin hyvältä laadukkaan uuden musiikin suhteen. Olen poiminut muutaman maininnan arvoisen tulevan albumin tähän blogipostaukseen. Julkaisupäivät ovat kansainvälisiä, Suomessa julkaisuajankohdat asettuvat suurin piirtein noihin aikoihin. Mennäänkin suoraan asiaan.

Amorphis – The Beginning of Times

Äärimmäisen kovia, sekä menestyneitä, levyjä viime vuosina julkaissut Amorphis julkaisee levyn The Beginning of Times 25. toukokuuta. Bändi on tarjoillut maistiaisia tulevalta levyltä omilla facebook-sivuillaan. Sinkkulohkaisu You I Need vakuuttaa tarttuvalla melodisella metalliotteellaan.

Above & Beyond – Group Therapy

Genressään supersuosittu suomalaisbrittiläinen tranceryhmä Above & Beyond julkaisee uuden Group Therapy -nimeä kantavan pitkäsoiton 6. kesäkuuta. Aiemman bändilevyn julkaisusta on vierähtänyt kuusi vuotta. Taukoa bändi ei ole pitänyt vaan aika on kulunut muun muassa kokoelmalevyjen tekemiseen ja kiertueisiin. Tulevasta platasta voi ottaa tuntumaa Thing Called Love -musiikkivideon avulla.

Eddie Vedder – Ukulele Songs

Pearl Jamin vokalisti Eddie Vedder julkaisee toisen soololevynsä 31. toukokuuta. Ukulele Songs sisältää nimensä mukaisesti Ukulelella soitettua musiikkia. Levylle on tarttunut vanhempaa ja uudempaa materiaalia. Esimerkiksi sinkkubiisi Longing To Belong kuultiin jo 2000-luvun alkupuolella. Hillitympää kesämenoa voi hakea tämän albumin kautta.

Moby – Destroyed

Helmikuussa Moby yllätti ilmaisella EP:llä Be The One. EP saakin jatkoa 18. toukokuuta kun Moby julkaisee levyn Destroyed. Ennakkokommentit tulevasta ovat antaneet ymmärtää Destroyed-levyn olevan ambient-henkinen, liekkö tulossa uusia hittejä ”In This Worldin” ja ”In My Heartin” tapaan.

Thievery Corporation – Culture of Fear

Poikkeuksetta aina mielenkiintoisia levyjä tehnyt Thievery Corporation julkaisee uuden levynsä, Culture of Fear, 28. kesäkuuta. Vierailijalista levyllä on monipuolinen. Mm. Persialainen laulaja LouLou, Bitter Sweet -yhteen Shana Halligan sekä Hip-Hop-artisti Mr. Liz ovat mukana. Thievery Corporation on julkaissut tulevasta albumista teaserin.

Jos hoksaat muitakin tulevia alkukesän julkaisuja, lisää ihmeessä ne kommentteihin.

Read Full Post »

Ei ollut itsetarkoitus, mutta jostain syystä melkein kaikki kuuntelemani levyt olisi voitu tehdä jo kymmeniä vuosia takaperin. Vanhanaikaista? Ehkäpä. Vai ajatonta. Aikaa hyvin on kestänyt ainakin kansitaide, joka ei ole kadonnut mihinkään.

Tässä trendivapaat ja vähemmän viileät mitalistit:

 

EVEREST – On Approach

Levy on täynnä hyviä sävellyksiä. Let Go´n kitara vangitsi välittömästi huomioni. Videolla on kiva katsoa yhtyeen soittoa yksityiskohtineen. Rytmiryhmässä rummut ovat mahtavat, mutta basso se vasta ihan killeri onkin.

 

GROUNDATION – Hebron Gate (2002, 2010 Spotify)

Musiikkimakuni laajeni ja kehittyi taas piirun verran löydettyäni tämän helmen, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni. Myös levyllä soittavan saksofonisti Jason Robinsonin loppuvuodesta ilmestynyt soololevy, Gerberus Reigning, oli sangen mielenkiintoista kuultavaa. Mr. Robinson on sittemmin siirtynyt kalifornialaisyliopistoon vastaamaan jazzin opetuksesta, ja levyllään hän ilmiselvästi haluaa itse näyttää mihin suuntaan akustista perinnesoittoa tulee viedä. Hebron Gatesta kirjoitukseni löytyy täältä.

 

KROKUS – Hoodoo

Rock `n` roll. Hoodoo oli iloinen yllätys konkareilta. Vuoden 2010 levy.

 

 

Read Full Post »

Tätä listaa kasatessani kävin läpi oikein perusteellisesti vuonna 2010 julkaistuja levyjä. Tuli tsekattua Suomen ja USAn levylistat sekä kriitikoiden ja nettikuuntelijoiden suosikit. Esim. Arcade Fire, Beach House ja moni muu kriitikoiden suosikki eivät toimineet minun korvissani ollenkaan. Siksikin oli mahtavaa kuunnella läpi viime vuonna julkaistua levyjä ja löytää ne omat suosikit. Viime vuodelta löytyi yllätävänkin paljon uutta ja erinomaista musiikkia eri tyylilajeissa.

Tässä minun mielestäni vuoden 2010 Top15 eli parhaat levyt ei-käännetyssä järjestyksessä. Kuvan alla löytyy aina suora linkki Spotifyhin. Sen lisäksi olen valinnut muutaman makupalan You Tubesta.

1. LAURA MARLING : I SPEAK BECAUSE I CAN

Laura Marling – I Speak Because I Can

20- vuotiaan Laura Marlingin kakkoslevy ” I Speak Because I Can” on selkeästi koko vuoden paras levy. Hienoja kappaleita yksinkertaisilla mutta toimivilla  sovituksilla, joissa Laura Marlingin omalaatuisen kaunis ääni pääsee oikeuksiin.  Marling käyttää soittaessaan ja säveltäessään avointa g- virettä kitarassaan, mikä myös tuo kappaleisiin persoonallisen lisän.

Tässä on pitkästä aikaa levy, jonka haluaa kuunnella hartaasti alusta loppuun. Levyn kohokohdiksi nousee sinkkujulkaisu ”Devil’s Spoke” sekä ”Blackberry Stone”, ” What He Wrote” ja nimikkokappale ” I Speak Because I Can”.

2. JOHN BUTLER TRIO : APRIL UPRISING

John Butler Trio – April Uprising

John Butler Trio löi läpi 1990- luvun lopulla kotimaassaan Australiassa ja on ollut maansa johtavia rock- yhtyeitä siitä lähtien. Yhtyeen viimeiset kaksi levyä ”Grand National” (2007) sekä viime vuotinen ”April Uprising” ovat avanneet väylää myös muille mantereille. Siltikään yhtye ei ole vielä hirveän tunnettu, vaikka varsinkin ”April Uprising” on erinomainen levy. Levyllä on monta todella hyvää  kappaletta, joille soisi soittoaikaa Australian ulkopuolellakin, mm.  ”Revolution”, ” One Way Road”, ”Mystery Man”, ”Ragged Mile” sekä ”Don’t Wanna See Your Face.”

3. TOM JONES : PRAISE & BLAME

Tom Jones – Praise & Blame

Kyllä. Olen tosissani. Mä kuuntelen Tomppaa. :)

Praise & Blame yllätti kyllä aivan täysin. Ei mikään omaperäinen idea tehdä vanhoja biisejä uuteen muottiin, mutta toteutus on erinomainen. Tom Jonesin äänessä on hienoa särmää, joka istuu täydellisesti näihin bluesahtaviin gospelbiiseihin. Ei tämä levy jokaiselle uppoa, mutta itse suosittelen tätä lämpimästi.

4. MUMFORD & SONS : SIGH NO MORE

Mumford & Sons – Sigh No More

Brittiläinen folk-skene toi viime vuonna Laura Marlingin ohella esiin myös yhtyeen Mumford & Sons. Yhtyeen debyyttilevy ”Sigh No More” sai loistavan vastaanoton niin kriitikoiden kuin myös kuuntelijoiden parissa. Hieno vuosi huipentui kahteen Grammy- ehdokuuteen; Paras Uusi Artisti sekä Paras Rock Kappale (Little Lion Man). Hieno levy, joka pursuaa jotain uutta ja jotain vanhaa hyvässä yhteisymmäryksessä. ”Little Lion Man”- kappaleen lisäksi levyltä on nostettava esille biisit ” The Cave”, ”Thiste & Weeds” sekä nimikkobiisi ”Sigh No More.”

5. JACE EVERETT : RED REVELATIONS

Jace Everett – Red Revelations

Kari Peitsamon sanoin: ”Täst mie tykkään.”

Jace Everett nousi kirjaimellisesti yhdessä illassa huomioon, kun hänen kappaleensa ”Bad Things” päätyi erinomaisen tv- sarjan ”True Blood” tunnuskappaleeksi. Southern- henkistä raskasta countrya, johon hyvin istuu Jace Everettin matala ääni. Levy ei jää pelkän ”Bad Things”- hitin varaan, vaan toimii monella tasolla. Varsinkin biisit ”Burn For You”, ”Posession”, ”The Good Life” ja ”Slip Away” nousevat levyltä esiin.

6. GASLIGHT ANTHEM : AMERICAN SLANG

The Gaslight Anthem – American Slang

Amerikkailaiseksi nykypunkiksi luokiteltu The Gaslight Anthem teki kolmannella levyllään ”American Slang” selkeän hyppäyksen kohti perusrokkia. Ja hyvä niin, sillä levy on erittäin onnistunut omassa tyylilajissaan. Brian Fallonilla on äänessään hyvä säröä, joka antaa simppeleille biiseille sen tarvittavan särmän. Levyllä on monia hyviä biisejä, kuten ”Bring It On”, ”The Diamond Church Street Choir” ja nimikkobiisi sekä sinkkuhitti ”American Slang”.

7. THE DEAD WEATHER : SEA OF COWARDS

The Dead Weather – Sea Of Cowards

Vaihtoehtoisen rockin superbändiksi kutsuttu The Dead Weather julkaisi viime vuonna toisen levynsä ”Sea Of Cowards”. Yhtyeen jäsenet koostuvat mm. bändeistä The White Stripes, The Kills ja Queens of the Stone Age. Todella erikoinen levy, josta muodostui ajan kuluessa erittäin mieluisaa kuunneltavaa. ”The Difference Between Us”, ”Blue Blood Blues”, ”I Can’t Hear You” ja ”Gasoline” ovat levyn kohokohtia.

8. THE HOLD STEADY : HEAVEN IS WHENEVER

The Hold Steady – Heaven Is Whenever

The Hold Steady oli viime vuosikymmenen yksi parhaista yhtyeistä. Persoonallinen yhtye, joka levytti monta hyvää albumia ja biisiä, kuten ”Boys And Girls In America”- levyn sinkkubiisit ”Chips Ahoy!” ja ”Stuck Between Stations.” Niillä odotuksilla yhtyeen viides studiolevy ”Heaven Is Whenever” on pienoinen pettymys. Ei missään nimessä huono levy, mutta ei myöskään tarjoa mitään uutta, jos yhtyettä on aiemmin kuullut. Siltikin levy on hyvää keskitasoa verrattuna muihin viime vuotisiin levyihin. Uusille kuuntelijoille suosittelen raitoja ”The Weekenders”, ”Soft In The Center” ja ”Barely Breathing.”

9. RYAN STAR : 11:59

Ryan Star – 11:59

Reality- ohjelma ”Rockstar: Supernova” toi Ryan Starin pienen yleisön tietoisuuteen v. 2006. 4 vuotta myöhemmin Star julkaisi virallisesti ensimmäisen levynsä ”11:59”. Pienelle huomiolle jäänyt levy on mieluisa yllätys. Hyvää perusrokkia 32- vuotiaalta singer/songwriterilta, vaikkakin tietty kaupallisuuteen pyrkivä ja varman päälle miksattu soundi levyä vaivaa. Ehkä juuri siksi levyltä jää tajunnanräjäyttävät kappaleet puuttumaan, vaikkakin se sisältää monta hyvää biisiä, kuten ”Brand New Day”, ”Right Now”, ”We Might Fall”, ”This Could Be The Year” sekä sinkkulohkaisut ”Breathe” ja ”Start A Fire”.

10. SPOCK’S BEARD : X

Spocks Beard – X

Sijalle kymmenen päätyi Los Angelesiläisen progeyhtye Spock’s Beardin kymmenes pitkäsoitto ”X”. Spock’s Beard antaa jälleen kerran rahoilleen vastinetta. Hienoja biisejä taidokkaasti soitettuna. Suosittelen!

11. KULA SHAKER : PILGRIM PROGRESS

90- luvulla pari hittiä tehneen Kula Shakerin uutuuslevy on hieno akustinen levy. Täkyinä kappaleet ”Peter Pan R.I.P” sekä All Dressed Up”.

12. DARIUS RUCKER : CHARLESTON, SC 1966

Hootie And The Blowfish- bändin keulakuva jatkaa toisella soololevyllään siihen mihin viime vuonna jäi. Mainiota musiikkia, joka on myynyt USAssa miljoonia. Sinkkuhittinä toimii mainio ”This”.

13. GODSMACK : THE ORACLE

Godsmack on sitkeästi jaksanut tehdä levyjä, vaikkei bändistä koskaan mitään suurta nimeä tullutkaan. Ja hyvä niin, sillä ”The Oracle” on mielestäni yhtyeen paras levy. Etenkin kappale ”Love-Hate-Sex-Pain” on yksi vuoden parhaista.

14. DEFTONES : DIAMOND EYES

Tätä bändiä lukioaikainen cover-yhtyeeni ”Nipple Squeezers” soitteli 90- luvulla Loviisassa. Ja uusin levy on parasta Deftonesia sitten ”White Pony”- levyn. Monta hyvää biisiä, mm. ”Beauty School” ja ”976-Evil”.

15. TRENT REZNOR AND ATTICUS ROSS : THE SOCIAL NETWORK

Trent Reznorin ja Atticus Rossin soundtrack David Fincherin ohjaamaan elokuvaan ”The Social Network” on yksi suurimmista ehdokkaista voittamaan parhaan elokuvamusiikin Oscarin. Elokuvaa upeasti kuljettava musiikki toimii yllätävänkin hyvin yksinäänkin. Täkyinä ”Intriguing Possibilities”, ”Hand Covers Bruise” sekä Edward Griegin Peer Gyntistä napattu ”In The Hall Of Mountain King”.

Read Full Post »

Vuosi 2010 toi mukanaan monta hyvää levyä, vaikka mitään tajunnanräjäyttävää ei tänä vuonna löytynyt. Alla listattuna uusia levyjä, jotka ovat viihdyttäneet minua tänä vuonna. Kokosin suosikkejani levyiltä Spotify-soittolistalle, josta levyjä pääsee helposti kuuntelemaan klikkaamalla levyn nimestä. Lista sisältää taas kerran paljon artisteja, joista ei ole Suomessa koskaan kuultukaan. Mieluummin näin kuin niin, että toistan kaikki radiojuontajien loppuunhehkuttamat artistit.

Vuoden odotetuin levy osaltani oli Jack Johnsonin viides levy To the Sea. Vaikka levy sisältääkin monta kivaa rallatusta, tälle listalle se ei mahdu. Jackin ura lähti käyntiin vuonna 2001 julkaistulla levyllä Brushfire Fairytales, joka on aidolla ja viattomalla tavalla esittäjänsä kuuloinen. Nyt ollaan tultu aika kauas näistä ajoista, ja pääpaino tuntuu siirtyneen musiikin tekemisestä ympäristöaktivismiin ja hyväntekeväisyyteen. Menihän levy tietysti heti listaykköseksi jenkeissä. Parhaiten levyn tasoa kuvaa mielestäni se, että levyn mukaan nimetyllä kiertueella keikoilla soi yleensä vain pari biisiä tältä levyltä.

10. Yoav – A Foolproof Escape Plan

Etelä-Afrikassa varttuneen Yoavin toinen levy on mukavaa kuunneltavaa.

9. Spoon – Transference

Amerikkalainen Spoon on soittanut indie rockia 90-luvun puolivälistä saakka. Bändi on jäänyt itselleni varsin tuntemattomaksi, uusi levy tarjoaa hyvän tilaisuuden päästä bändin saundien makuun.

8. Danko Jones – Below the Belt

Levy ei omalta osaltani saanut paljoa huomiota kun se ilmestyi keväällä, mutta syystalvella se oli parasta lääkettä kaamoksen aiheuttamaan alakuloon. Suoraviivaista ja aggressiivista!

7. Josh Ritter – So Runs the World Away

Josh Ritterin uutuus on hieno ja kaunis kokonaisuus. Suosikkini levyltä 8. raita Lantern. En kerta kaikkiaan ymmärrä miten näin herkän ja viattoman sanoituksen pystyy tekemään.

6. Mason Jennings – The Flood

Tästä levystä sanoisin, että oli juuri sitä mitä odotinkin. Mason Jenningsiltä on tullut lähes joka vuosi uusi levy. Tyyli on pysynyt, levy kuulostaa silti tuoreelta.

5. Donavon Frankenreiter – Glow

Mitä ihmettä, dance-beatit ovat vallanneet Donavon Frankenreiterin kitaravetoisen leppoisan musiikin. Alkuihmetyksen jälkeen jouduin toteamaan, että tämähän kuulostaa hyvältä. Leppoisuus on todellakin tallella, tyyli vain vähän muuttunut. Levy säilyttää teemansa alusta loppuun.

4. KT Tunstall – Tiger Suit

Yllätys yllätys, skottilaisen folkrock-artistin KT Tunstallin uutukainen on myös saanut tanssibiitit taustalleen. Siis mitä? KT osallistui vuosi pari sitten Grönlantiin suuntatuneelle risteilylle, matkaseuranaan menestyneitä muusikkoja ja tiedemiehiä. Tässä seurassa hän alkoi epäillä omia musiikillisia kykyjään. Muiden edessä esiintyminen sai olon tuntumaan todella tyhjältä, eikä hän tiennyt tekisikö enää koskaan yhtään levyä. Jotenkin ihmeellisesti tanssibiittien käyttäminen sai itsetunnon palaamaan. Mikäs siinä, varsinkaan kun tyyli ei ole liikaa muuttunut edellisistä levyistä.

3. Ray LaMontagne & The Pariah Dogs – God Willin’ & the Creek Don’t Rise

Ray Lamontagnen uusi kokoonpano soittaa hienosti yhteen! Kivaa jamittelumeininkiä monessa biisissä.

2. ALO – Man of the World

Jamittelumeininkiä löytyy myös ALO:n levyltä. ALO, eli Animal Liberation Orchestra, on varsin tasapainoinen kokonaisuus, bändille ei löydy selkeää johtohahmoa. Uusin levy toimii itselleni varsin hyvin.

1. Josh Rouse – El Turista

Ensi kuulemalta levy kuulosti todella oudolta. Sittemmin vuoden mittaan olen tykästynyt Josh Rousen musiikkiin paljon enemmän. Rouse ei ole koskaan nauttinut suuresta kuuluisuudesta, vaikka onkin ollut musapiirien rakastama artisti jo vuosia. Syy tähän taitaa löytyä siitä, että hän tekee juuri sellaista musiikkia kuin itse haluaa, eikä yritä tehdä listahittejä kuten monet muut artistit. Uusin levy El Turista on oiva osoitus tästä, se on kuin täydellinen vastakohta alussa mainitsemalleni Jack Johnsonin uutukaiselle.

Amerikkalainen Josh Rouse asuu nykyisin espanjalaisen vaimonsa kanssa Valenciassa. Suunnan tälle levylle Rouse on selkeästi saanut espanjalaisesta musiikista. Levy kuulostaa lämpimältä ja aurinkoiselta. Instrumentaali avausraita Bienvenido avaa levyn saundilla, joka säilyy läpi levyn. Tätä seuraa espanjan- ja englanninkielisiä kappaleita. Suosikkiraitani levyltä on I Will Live on Islands.

Mikäli Josh Rousen musiikki ei ole ennestään tuttua, levy ei välttämättä ole paras paikka aloittaa kuuntelu. Tähän suosittelen kokoelmalevyä The Best of the Rycodisk Years.

Read Full Post »

Pienet nuotit -blogissa Anssi hehkutti Ebo Tayloria ja kuunteluunhan tämä täytyi ottaa.

Ebo Taylor on 74-vuotias afrobeat-legenda, joka julkaisi tänä vuonna Love & Death nimeä kantavan pitkäsoiton. Levyltä esiin nousi loistava kappale Mizin.

Kuuntele kappale: Spotify | The Hype Machine

 

Read Full Post »

Older Posts »