Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Krokus’ Category

Ei ollut itsetarkoitus, mutta jostain syystä melkein kaikki kuuntelemani levyt olisi voitu tehdä jo kymmeniä vuosia takaperin. Vanhanaikaista? Ehkäpä. Vai ajatonta. Aikaa hyvin on kestänyt ainakin kansitaide, joka ei ole kadonnut mihinkään.

Tässä trendivapaat ja vähemmän viileät mitalistit:

 

EVEREST – On Approach

Levy on täynnä hyviä sävellyksiä. Let Go´n kitara vangitsi välittömästi huomioni. Videolla on kiva katsoa yhtyeen soittoa yksityiskohtineen. Rytmiryhmässä rummut ovat mahtavat, mutta basso se vasta ihan killeri onkin.

 

GROUNDATION – Hebron Gate (2002, 2010 Spotify)

Musiikkimakuni laajeni ja kehittyi taas piirun verran löydettyäni tämän helmen, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni. Myös levyllä soittavan saksofonisti Jason Robinsonin loppuvuodesta ilmestynyt soololevy, Gerberus Reigning, oli sangen mielenkiintoista kuultavaa. Mr. Robinson on sittemmin siirtynyt kalifornialaisyliopistoon vastaamaan jazzin opetuksesta, ja levyllään hän ilmiselvästi haluaa itse näyttää mihin suuntaan akustista perinnesoittoa tulee viedä. Hebron Gatesta kirjoitukseni löytyy täältä.

 

KROKUS – Hoodoo

Rock `n` roll. Hoodoo oli iloinen yllätys konkareilta. Vuoden 2010 levy.

 

 

Read Full Post »

Alkuvuosi on ollut musiikilliselta anniltaan laiha – suorastaan surkea. Mutta vuotta on vielä jäljellä. Sveitsiläinen hard rock -yhtye Krokus on vuoden ensimmäinen, mieltä piristävä yllättäjä uudella Hoodoo-levyllään.

Krokus tekee paluun kultavuosien kokoonpanolla: Fernando Von Arb, Mark Kohler, Chris Von Rohr, Freddy Steady ja Marc Storace. Musiikki on myös vanhan koulukunnan mukaista. Vanhaa kierrättämällä ja plagioimalla Krokus lyö naulan arkkuun sille tosiseikalle, että kaikki musiikki on todellakin jo tehty.

35-vuotias yhtye omaa totta kai kokemusta ja rutiinia, muttei kuulosta kuitenkaan rutinoituneelta sanan negatiivisessa merkityksessä, vaan tuoreelta, energiseltä ja uudestisyntyneeltä.

Singlelohkaisu Hoodoo Womanilta löytyy ZZ Topin Sharp Dressed Manin kaltaista poljentoa ja hittipotentiaalia. Myönnän kuitenkin että olin luovuttaa, kun mielikuvitukseton, liian tuttu ja turvallinen Steppenwolf-covervalinta Born To Be Wild kajahti ämyreistä ilmoille. Onneksi kaukosäädin oli kuitenkin metrin liian kaukana ja sohvalla liian hyvä asento.

Kliseitä pursuava Hoodoo on lähellä pudota parodiamonttuun, mutta onnistuu kiertämään sen. ”Aja se sisään”, ”rock ´n´ roll kädensheikkaus” tai loputon AC/DC-jäljittely tuovat lähinnä vain hymyn huulille.

Shot Of Lovessa etsitään rakkautta, ei lifestyleä. Sen suurempia elämänviisauksia sanoituksista on turha etsiä, vahvuudet ovat toisaalla. Kappaleista löytyy koukkua koukun perään levyn ollessa vastustamattoman mukaansa tempaava, ehyt kokonaisuus.

Mitään klassikoita ei levyn kappaleista kuitenkaan tule. AC/DC-puristit eivät hyväksy levyä, suotakoon heille se oikeus. Kriitikoiltakin saattaa tähdet olla niukassa, mutta hyvän levyn tunnistaakin siitä, että heti aamulla herättyäsi haluat laittaa soimaan uudestaan saman levyn johon illalla lopetit.

Bon Scottin Marc Storacen ääni on paremmassa formussa kuin koskaan, ja levyn soundit ovat erittäin hyvät. Kitarat ovat sopivan karheat, eivät ylibuustattua jarrupuuroa. Rummut kuulostavat rummuilta, eivätkä muovisen latteilta, niin kuin monesti nykypäivänä. Old skool -soundin ilahduttavin puoli on miksaus ja masterointi, joka on onnistunut yhdistelmä sekä vanhaa että uutta. Musiikki rullaa – ja se todellakin tekee sen! – rasittamattomasti vailla kuunteluväsymystä. Taustajoukoille tulee antaa iso kiitos; näin sitä pitää!

KrokusHoodoo (Spotifyssä):

01. Drive It In
02. Hoodoo Woman
03. Born To Be Wild
04. Rock N’ Roll Handshake
05. Ride Into The Sun
06. Too Hot
07. In My Blood
08. Dirty Street
09. Keep Me Rolling
10. Shot Of Love
11. Firestar

Levyistä tapana on esitellä ykköshitti. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin levyn ehkäpä huonoin kappale!

Read Full Post »