Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Groundation’ Category

Ei ollut itsetarkoitus, mutta jostain syystä melkein kaikki kuuntelemani levyt olisi voitu tehdä jo kymmeniä vuosia takaperin. Vanhanaikaista? Ehkäpä. Vai ajatonta. Aikaa hyvin on kestänyt ainakin kansitaide, joka ei ole kadonnut mihinkään.

Tässä trendivapaat ja vähemmän viileät mitalistit:

 

EVEREST – On Approach

Levy on täynnä hyviä sävellyksiä. Let Go´n kitara vangitsi välittömästi huomioni. Videolla on kiva katsoa yhtyeen soittoa yksityiskohtineen. Rytmiryhmässä rummut ovat mahtavat, mutta basso se vasta ihan killeri onkin.

 

GROUNDATION – Hebron Gate (2002, 2010 Spotify)

Musiikkimakuni laajeni ja kehittyi taas piirun verran löydettyäni tämän helmen, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni. Myös levyllä soittavan saksofonisti Jason Robinsonin loppuvuodesta ilmestynyt soololevy, Gerberus Reigning, oli sangen mielenkiintoista kuultavaa. Mr. Robinson on sittemmin siirtynyt kalifornialaisyliopistoon vastaamaan jazzin opetuksesta, ja levyllään hän ilmiselvästi haluaa itse näyttää mihin suuntaan akustista perinnesoittoa tulee viedä. Hebron Gatesta kirjoitukseni löytyy täältä.

 

KROKUS – Hoodoo

Rock `n` roll. Hoodoo oli iloinen yllätys konkareilta. Vuoden 2010 levy.

 

 

Read Full Post »

Se kuulosti ihan kivalta. Sopivalta muzakilta, joka ei tulisi varastamaan liikaa huomiota jo useampaan kertaan kesken jäänneeltä remekseltä. Tunnin kuluttua tavasin yhä samaa sivua. Olin musiikin lumoissa.

Heinäkuun helteillä en ehtinyt loiskauttaa rapalaa kuin kerran, kun järven suurin vonkale tarttui koukkuun.

Olin uuden musiikin tarpeessa, joten avasin Spotifyn avoimin korvin.

Ennestään tuntemattoman yhtyeen kahdeksan levyä mollotti näytöllä muiden mukana. Kiinnostavan näköisistä afroaiheisista kansista kiehtovin oli kuva, jossa valtava portti oli alhaalta päin kuvattuna.

Hebron Gate.

Hipaisin sitä sormella ja se aukesi.

Hitaasti.

Behold the night sky brings us a new star today
Catch it before it passes away

* * *

Vuonna 1998 kolme jazzmusiikin opiskelijaa keskustelivat Pohjois-Kaliforniassa Sonoman-kampuksella. He olivat Harrison Stafford (laulu, kitara), Marcus Urani (koskettimet) ja Ryan Newman (basso). Kitaristi ehdotti vakavasti otettavan yhtyeen perustamista.

GROUNDATION oli syntynyt.

Hebron Gate on yhtyeen kolmas levy. Se on julkaistu vuonna 2002 yhtyeen omalla levymerkillä Young Tree.

Pieni esisoitto avaa levyn, jonka jälkeen alkaa soimaan reggae!

Reggae ei ole aiheuttanut väristyksiä minulle oikein koskaan – Iron Maiden on ollut huomattavasti lähempänä sydäntä.

Mutta sitten yhtäkkiä yhtye vaihtaakin jazziin! Mitä ihmettä tämä on?

Roots reggaeta jazz- ja pienin dubhöystein.

Levyllä soittavat perustajakolmikon lisäksi yhtyeeseen kuuluvat rumpali Paul Spina ja kolme puhallinsoittajaa: David Chachere (trumpetti), Kelsey Howard (pasuuna) ja Jason Robinson (saksofoni, huilu).

Yhtye on suuri kuin muuttovalmis kurkiparvi, mutta kyseessä ei ole kilpasoitto. Maltti on tyylitajua.

Harvakudoksinen soitanto hengittää, ja näin ollen korostaa tarkkaan harkittuja yksityiskohtia.

Sopivasti annosteltuna jazz antaa niin paljon lisää mahdollisuuksia. Vaihtoehtoja. Yllätyksiä. Mielihyvää. Addiktoivia kokonaisvaltaisia psykofyysisiä tuntemuksia, joita janoaa lisää ja lisää. Enemmän ja enemmän.

Yksi levyn monista suosikkihetkistäni on Silver Tonque Show, ja sen levollinen sooloyhdistelmä (puhaltimet – melodika – upea kitara – trumpetti). Tämä on rakkautta.

Kuusi minuuttia. Se on täydellinen pituus kappaleelle. Ei tarvitse soittaa samaa neljän minuutin yllätyksetöntä rallia illasta toiseen, vaan antaa jotakin vähän enemmän. Antaa musiikillisen syyn jäädä koukkuun.

Don’t blame the people who gather themselves by the shore
Seeking something more

Yhtyeen jäsenet asuvat studion lähettyvillä, jossa levyä tehdään kuukausitolkulla. Se on tinkimätöntä ryhmätyöskentelyä, jossa erimielisyyksiltäkään ei voida välttyä. Mutta se johtaa parhaaseen lopputulokseen.

Paul Spina kertoo yhtyeen työskentelevän yhdessä Staffordin luoman laulun pohjalta. ”Soitamme, keskustelemme siitä mikä oli hyvää, mikä huonoa, ja sitten otamme uusiksi. Muut kertovat minulle suoraan, jos soittoni oli hanurista. Se on siistiä. Se on oikeudenmukainen prosessi, jossa kaikki saavat vaikuttaa.”

Rumpalointi ei ole pelkkää tahdinpitoa. Jazztekniikoita hyödyntävän Spinan soittotyyli tuo nykyrumpaleista hyvinkin mieleen Carter Beaufordin.

Spinan vaikutteet löytyvät vanhasta musiikista, jota hän on kerännyt itselleen kunnioitettavan 8000 cd-levyn kokoelman. ”Olen keräilijä. Kuuntelen musiikkia koko ajan, mutta en uutta.”

Materialistiksi Spina ei kuitenkaan tunnustaudu, työvälineenä kun on vain vanha Pearlin-perussetti.

Vaikka Spina on jazzrumpali, korostaa hän soitossaan rockasennetta. Ennen Groundatioon liittymistä Spina soittikin kokeellista, rajoja rikkovaa rockia Primus-basisti Les Claypoolin sooloprojektissa.

Keulahahmo Harrison ”Proffa” Staffordin mukaan yhtye soittaa musiikkia, koska he rakastavat sitä.

”Emme yritä rahastaa tai saada seuraavaa radiohittiä tai myydä miljoonia levyjä. Yritämme luoda musiikkia, jonka takana voimme seistä ja jota voimme rakastaa.”

Staffordin intohimosta ja antaumuksesta kertoo paljon se, että hän opetti yliopistossa reggaen historiaa, mutta lopetti sen, sillä ”musiikki tuli ensin. En voinut kuvitella itseäni viettämässä loppuelämääni luokkahuoneen edessä.”

Staffordin unelmana oli Groundation.

Minun unelmana, rakas päiväkirja, on löytää näin hyvää musiikkia.

Staffordin vivahderikas laulu soi kaikkine ärsykkeineen kuin satakieli. Painotukset, venytykset ja toistot ovat vangitsevia. Ei pidä unohtaa myöskään taustalaulaja Shawn Andersonin kokonaisuutta täydentävää roolia.

Hebron Gaten teemana on sota lohikäärmettä vastaan. Vertauskuvauksellinen tarina alkaa auringon paistaessa, keskivaiheella yövytään, ja lopuksi auringon noustessa taisteluun tulevat avuksi reggaen legendoja (Don Carlos, The Congos).

En osaa sanoa, mutta onko tässä koko rastafarien historia kiteytetty yhteen vuorokauteen?

Long before this war we used to cry…

Groundation äänittää analogisesti nauhalle vanhaan kunnon tapaan.

”Siinä on hyvin erilainen tunne”. Staffordin mielestä ”digitaalinen kuulostaa melko lailla kuolleelta, sanovat insinöörit mitä tahansa.”

Äänitykset on suoritettu Kaliforniassa ja Jamaikalla (Leggo´s Studios, Kingston). Miksauksen ja masteroinnin on tehnyt Jim Fox Washingtonissa yhdessä Staffordin ja Marcus Uranin kanssa, jolla on ollut iso rooli tuotannossa.

Yhtye soittaa studiossa mahdollisimman paljon yhtäaikaisesti, jotta lopputulokseen saadaan enemmän elävyyttä, vuorovaikutteisuutta ja livemäistä dynamiikkaa.

Levyn soundit ovat mahtavat. Ei liian livemäiset, eikä liian tuotetut. Tasapainoiset.

Hymyni ulottuu korvasta korvaan, kun saan nauttia tästä raukean rentouttavasta, mutta samalla energisoivasta ja innostavan intensiivisestä mestariteoksesta.

Yhtye ammentaa paljon menneistä, mutta soi tässä ja nyt.

Reggae on ollut vahvasti läsnä Staffordin lapsuudesta asti, mutta hän ei silti halua kategorisoitua mihinkään lokeroon. Hän uskoo yksilölähtöiseen ajattelutapaan, jossa kaikki ovat samanarvoisia, niin että he voivat puhua ja tuntea itsensä vapaaksi opettamaan toisia ja oppimaan toisilta ilman hierarkioita ja eri tasoja.

Sitä tarkoittaa myös yhtyeen nimi – Groundation.

* * *

21. HUHTIKUUTA 1966 KINGSTON, JAMAIKA.

Noin 100 000 rastafaria ympäri Jamaikaa oli kerääntynyt Kingstonin lentokentälle vastaanottamaan etiopialaista miestä, jota he pitivät jumalanaan.

Päivä oli ollut pilvinen ja myrskyinen, mutta juuri kun Hänen Majesteettiaan lennättäneen koneen pyörät koskettivat maata, taivaalle ilmestyi neljä suurta valkoista pilveä ja aurinko paistoi niiden lävitse saaden miltei jokaisen polvistumaan.

Haile Selassien vierailusta johtuen, huhtikuun 21. päivä on rastafarien juhlapäivä, nimeltään Grounation.

 

 

 

YouTube: Weeping Pirates (live).

Lähteet: Groundation.com, Wikipedia, reggae.gr, reggae.co.il, rebelbase.be, groundation.forumactif.fr, latoiledesbatteurs.com, archive.org, YouTube.

 

Read Full Post »

Read Full Post »