Kiss Kiss Kill Kill on tanskalaisen psychobillytrio HorrorPopsin kolmas levy.
Normaalit taustalätinät löytyy Wikipediasta.
Thelma And Louise avaa tämän hirmutempoisen konseptialbumin:
”12 tales about LOVE and MURDER”
Laulaja läpsyttää kustomoitua light-pystybassoa kiivaalla sykkeellä. Kitara särkee, mutta enimmäkseen rockabillymaisesti.
MissFit muistuttelee kovasti Madnessia. Se tästä yhtyeestä tulee paikoittain mieleen.
Suosikkini Boot2Boot kulkee niin nopeasti ohitse. Lopun huudatukset on kuin tehty keikalle. Vaikka huudatus ei ehkä ihan identtinen olekaan, niin kyllä se mieleen kuitenkin vahvasti tuo Iron Maidenin Heaven Can Waitin.
Heading For The Disco? on selvä hitti.
Nimikkoraita Kiss Kiss Kill Killin jälkeen taso laskee hetkeksi, mutta vain yhden kappaleen ajaksi. Hyvä hetki ottaa kulaus.
Hitchcock Starlet on ah, niin kaunis balladi – balladi siis HorrorPopsin mittapuulla.
Highway 55:ssä palataan jälleen arkirytmiin.
HorrorBeach Part II -instrumentaali tuo juuri sopivalla hetkellä kaivattua vaihtelua. Sen jälkeen koittaa vielä kolme menopalaa. Niistä päätösraita Private Hall Of Shame on sytyttävin.
Levyn soundit on hyvät. Pystybassossa on vaan aina niin tukevan makoisa soundi.
Kiss Kiss Kill Kill sopii hyvin avuksi, kun haluat lisää vauhtia lenkille tai triplata siivoustehosi.
HorrorPops voisi olla tiukkaakin tiukempi kokemus jossain pienessä, intiimissä täyteenahdetussa kellarissa, jossa olut läikkyisi ja hiki lentäisi!
Vastaa