Steve Harley & Cockney Rebelin single Make Me Smile (Come Up And See Me) julkaistiin 1975. Duran Duran soitti kappaleen keikallaan encorena Hammersmith Odeonissa 1982. BBC:n taltioima Make Me Smile julkaistiin 1984 Reflex-singlen b-puolella ja nyt EMI on julkaissut keikasta CD:n Live At Hammersmith ´82!.
Duran Duranin cover poikkeaa aika lailla alkuperäisestä. Biisissä on potkua ja sovitus on modernimpi (toki ei varmasti kaikkien mieleen). YouTubesta löytyy paljolti Dingon kulta-ajat mieleen tuova huonolaatuinen video ko. keikasta (tai ainakin paikka näyttää siltä, olenhan itsekin siellä ollut rivillä 17).
Angus Youngilta näyttävä kitaristi Andy Taylor vetää kivan soolon. Kitara kuuluu livenä paremmin kuin studiolevyillä. Andyahan oli aina kismittänyt kun kitara ei kuulunut levyillä tarpeeksi hyvin ja se taisi lopulta olla syy bändistä lähtöönkin.
Duran Duran ei ollut minulle koskaan ihan ykkösbändi, mutta heidän ensimmäinen levy on ainakin minulle klassikko ja Rio oli myös täynnä hienoja kappaleita, kuten päätösraita The Chauffeur.
Spotify: Duran Duran – Make Me Smile
Steve Harley ja Cockney Rebel, varsinainen nostalgiapläjäys. Kiitos.
Duran Durania en ole koskaan kuunnellut aktiivisesti, eikä nytkään iskenyt.
Steve Harley & Cockney Rebelin alkuperäinen on niin tuttu biisi, hyväntuulinen edelleenkin (bändilläkin tuntui olevan esityksessään hauskaa). Suran Duranin tulkinta on jotenkin löysä, mutta kuunneltava kuitenkin. Toivottavsti keikka livenä oli hyvä!
Okei. Originaali on originaali tässäkin biisissä ja sellaisena parempi :-) Toimiihan tuo.
Tuo alkuperäinen puri parhaiten ja siitä on jonkin sortin muistikuviakin olemassa. Biisi on oivallista aikansa poppia. Mukavaa musiikkia :)
Cockney Rebeliltä on mieleen jäänyt Sebastian. Oli jollain kasetilla ja soitin ahkerasti. Hyvä biisi tämäkin on.
Duran Duran on jäänyt vieraammaksi.
Hämärästi minäkin muistan tämän, letkeää meininkiä. :)
No en tuolla keikalla ollut. Myöhemmin on tullut oltua siellä. Eihän tuollaista kirkumista olisi kestänyt erkkikään. :)
Steve Harleyn versio on ainakin livenä nopeampi. Vähän turhankin speedy. :) Mutta hyvä, letkeä, biisi kyllä. Olen erilainen nuori ja valitsen kyllä tuon Duranin. Ja on se mulle se ensiksikuultukin eli ”orkku”.
Covereissa ei ole mitään väärää. Saisivat bändit tehdä nykyisin niitä enemmänkin. Omalla tavallaan. Ei kuitenkaan mitään loppuunkaluttuja esim. Floydin Moneyta, vaan jotain mielikuvituksellisempaa.
Täällähän on varsinainen ruuhka, hienoa :)
Tässä Duranin versiossa kuuluu ne kaivatut kitarat mitkä koskettimien sijaan olisivat pelastaneet bändin monet biisit. Duran olisi voinut jättää taustalaulun papatuskohdan pois :)
Papatus kuuluu onneksi hiljaa, toisin kuin tuossa originaalissa. :)
Kyllä Duran levyllä on kuitenkin parempaa kuin livenä. Kyllä ne kitarat erottuu levylläkin hyvin vaikka vähän hiljaisemmalla ovatkin. Debyytti on remasteroitu Abbey Road -studiolla. All songs written and arranged by Duran Duran.