Talk Talk teki uransa aikana viisi studiolevyä. Ura alkoi syntikkapopilla. Ensilevy The Party´s Over (1982) myi 250000 kappaletta ja sen yhtyeen nimeä kantava single on mielestäni yhtyeen hiteistä ylivoimaisesti paras. It´s So Serious on myös tarttuva hittibiisi, new romanticia parhaimmillaan. Soittimina olivat sähkörummut, -basso ja -piano/syntikka.
Kakkoslevyn, It´s My Life, myötä yhtyeen suosio kasvoi. Singlebiisit olivat Such A Shame ja It´s My Life, jonka No Doubt on levyttänyt uudestaan. Hiljalleen yhtye siirtyi enemmän akustisiin soittimiin sähkökitaran lisäksi.
Kolmas levy, The Colour Of Spring, oli yhtyeen kaupallisesti menestynein (myi yli 2 milj.). Levyn hitit olivat Life´s What You Make It ja I Don´t Believe In You. Levyllä käytettiin useita soittimia ja mm. Steve Winwood vieraili levyllä uruissa.
Tiedä sitten kokiko Talk Talk “luomumuusikko” Winwoodin vierailusta jonkinlaisen “valaistuksen”, kaupallisen krapulan, vai mistä oli kyse, kun nelos- ja vitoskiekolla yhtye teki levy-yhtiön rahoilla yllättäen täysin epäkaupallista taidemusiikkia (kunnes levysopimus ja rahat loppuivat).
Etenkin neloskiekko, Spirit Of Eden, on merkittävä levy. Sittemmin vastaavanlaista on kuultu yhtyeiltä Sigur Ros, Mogwai ja Radiohead. Musiikki on enimmäkseen rauhallisen minimalistista – pitkästyttävääkin – vaihdellen hieman eteerisestä tunnelmoinnista jopa progressiiviseen rockiin. Miles Davisin ja King Crimsonin nimet tulevat monille mieleen. Hiljaisuutta käytetään tehokeinona ja dynamiikkaa löytyy niin, että karvat nousevat pystyyn.
Täydellistä: Talk Talk – Desire
